Pohditko, kertovatko tietyt arjen, opiskelujen tai työelämän ja ihmissuhteiden hankaluudet siitä, että sinulla voisi olla ADHD-piirteitä? Tai oletko jo tunnistanut näitä piirteitä itsessäsi tai saanut kyseisen diagnoosin? ADHD itsessään ei ole yleensä syy psykoterapiaan hakeutumiselle, mutta siihen voi liittyä jotain seuraavista:
- identiteetin ja minäkuvan kysymyksiä
- erilaisia liitännäisiä mielenterveyden haasteita
- se voi vaikuttaa vaikeiden kokemusten, ahdistukseen tai masennusoireiden käsittelyä
- kommunikaatioon omissa ihmissuhteissa
Nämä taas ovat tyypillisiä psykoterapiassa käsiteltäviä asioita. ADHD (tai muutkaan neuropsykiatriset diagnoosit kuten autismin kirjo) itsessään ei oikeuta esimerkiksi Kelan kuntoutuspsykoterapiaa, vaan perusteena on jokin muu mielenterveyteen liittyvä diagnoosi. Monet kuitenkin kokevat ADHD:n liittyvän myös niin olennaisesti myös muuhun mielenterveyteensä ja hyvinvointiinsa, että toivovat psykoterapeutilta ymmärrystä ja kokemusta ADHD-piirteisyydestä. Olen kirjoittanut tämän jutun lyhyeksi tietopaketiksi selkiyttämään tätä pohdintaa. Kirjoittamani koskee erityisesti aikuisia, ja lasten kohdalla esimerkiksi hoitovaihtoehdot ja tutkimuksien prosessi ovat hieman erilaisia.
Mistä ADHD:ssa on kysymys?
ADHD:lla (englannista ADHD = attention deficit hyperactivity disorder) tarkoitetaan synnynnäistä neuropsykiatrista ominaisuutta, jonka keskiössä ovat tarkkaavaisuuden, keskittymiskyvyn, impulsiivisuuden ja yliaktiivisuuden ongelmat. Joillain adhd-piirteisillä henkilöillä voi olla kaikkia näitä ydinoireita, toisilla se voi painottua enemmän tarkkaavuuden ja keskittymiskyvyn ongelmiin (ADD eli attention deficit disorder -tyyppinen muoto) tai impulsiivisuuteen ja yliaktiivisuuteen. Voit lukea lisää ADHD:n ydinoireista esimerkiksi Terveyskirjaston ja ADHD-liiton sivuilta.
Piirteitä voi olla hyödyllistä ajatella jatkumona. Ne eivät ole on/off -tyyppisiä piirteitä, vaan kaikilla ihmisillä näitä ominaisuuksia jossain määrin. Myös kahdella ADHD-diagnoosin saaneella henkilöllä eri piirteiden ilmiasu ei välttämättä ole täysin sama. Piirteiden voimakkuuteen vaikuttavat myös elämäntilanne, kuormitustekijät kuten stressi, väsymys ja nälkä tai sisäiset tekijät kuten motivaatio ja tunnetila. Varmasti kaikki tunnistavat, että esimerkiksi univajeessa keskittyminen on hankalampaa ja ärsytyskynnys laskee. ADHD:sta puhutaan kun piirteet ylittävät tietyt lääketieteessä määritellyt katkaisurajat ja piirteet ovat olleet esillä yhtäjaksoisesti henkilön lapsuudesta saakka.
ADHD on oireyhtymä-diagnoosi eli se perustuu oirekuvan täyttymiseen. Diagnoosi itsessään ei ota kantaa ADHD:n syihin. Vallitseva hypoteesi eli olettama on, että aivojen rakenteessa ja välittäjäaineiden toiminnassa on poikkeavuuksia, jotka voimistavat adhd:lle tyypillisiä piirteitä. Esimerkiksi välittäjäaine dopamiinia on adhd-piirteisillä henkilöillä tavanomaista vähemmän. Sen vuoksi adhd:n lääkehoitoa toteutetaan tyypillisesti lääkkeillä, jotka (metyylifenidaatit) vaikuttavat lisäämällä välittäjäaine dopamiinin ja noradrenaliinin määrää aivoissa. Vaikka rakenteellisia erilaisuuksia on pystytty tutkimuksessa toteamaan, ADHD:n syntyä ja mekanismeja ei vielä täysin ymmärretä.
ADHD:n tutkiminen ja toteaminen
Kuten muutkin lääketieteelliset diagnoosit ADHD-diagnoosin asettaa lääkäri. Käypä hoito -suosituksen mukaan Suomessa diagnoosin tekee ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri. Psykoterapeutti ei diagnosoi tai tutki ADHD:ta. Epäily tai havainto ADHD-piirteistä voi kuitenkin tulla esiin hoidossa, mutta tutkiminen ja diagnoosin saaminen vaatii hoitosuhteen muodostamista lääkäriin. Käytännössä tämä voi tapahtua opiskelijaterveydenhuollossa, työterveydessä, yksityisellä lääkäriasemalla tai hyvinvointialueen psykiatrian poliklinikalla. Yleensä tutkimuksia edeltää jonkinlainen esikartoitus, jonka perusteella arvioidaan, onko perusteltua edetä tutkimuksissa.
Tutkimuksiin kuuluu tyypillisesti oirekartoituksia, kognitiivisten taitojen ja toimintakyvyn arviointeja sekä läheisten (tyypillisesti omien vanhempien) haastattelua oireiden esiintymisestä jo varhaisemmissa kehitysvaiheissa.
Tärkeä osa ADHD:n tutkimista on myös muiden syiden poissulkeminen. Erityisesti mielenterveyteen liittyvät vaikeudet voivat aiheuttaa oireita ADHD:n ydinpiirteissä ilman, että kyse kuitenkaan olisi ADHD:sta. Voimakas ahdistuneisuus, pitkään jatkunut unettomuus ja masennus vaikuttavat henkilön kognitiiviseen suoriutumiseen (ajattelutoimintoihin, joihin keskittyminen, tarkkaavuus ja impulssikontrollikin kuuluvat), keskittymiseen ja tunteiden säätelyyn. PTSD (post-traumatic stress disorder) ja psykologiseen traumaan liittyvät oireet kuten dissosiaatio, vireystilan vaihtelut, mielen voimakas kuormittuminen ja siitä seuraava keskittymiskyvyn lasku, ärtyneisyys ja impulsiivisuus voivat näkyä samoina oireina kuin ADHD-piirteet. Joskus myös tietynmuotoisessa kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä nopeat mielialan laskun ja lamaannuksen sekä maanisuuden vaihtelut voivat näyttäytyä ADHD:n kaltaisina arjen haasteina, kuten myös tunteiden säätelyn vaikeuteen ja tunteiden kokemisen intensiivisyyteen liitetty epävakaa persoonallisuushäiriö. Joskus psykoterapia on tärkeä osa näiden oireiden hallintaa ennen kuin ADHD:n luotettava selvittely on mahdollista.
ADHD-piirteiden huomaaminen itsessä ei tarkoita sitä, että asian tutkiminen olisi aina välttämätöntä tai tarpeellista. Joskus oman mielen toiminnan ymmärtäminen ja jäsentäminen ilman diagnoosia voi tuoda riittävää helpotusta ja antaa mahdollisuuden rakentaa toimivampaa arkea. Monet punnitsevatkin, kokevatko diagnoosin saamisen tai mahdollisen lääkehoidon tarpeelliseksi, vaikka epäilisivätkin itsellään selkeää ADHD-piirteisyyttä.
ADHD ja psykoterapia
Koska ADHD:ssa arvellaan olevan kyse synnynnäisestä neuropsykiatrisesta piirteistöstä, psykoterapian tavoite ei ole “parantaa” ADHD:sta. Sen sijaan tavoitteeksi voi usein tulla liitännäisoireiden hallinta ja oman minäkuvan käsittely, oman toiminnanohjauksen parantuminen sekä omien tunnesäätely-, ajattelu- ja ihmissuhdetaitojen kehittäminen.
1. Liitännäisoireet ja minäkuva
Edellisessä kappaleessa kirjoitin siitä, miten ADHD:n selvittelyissä pitää yleensä poissulkea muista mielenterveyden haasteista johtuvat vaikutukset oireisiin. Toisaalta on usein myös niin, että ADHD-piirteisyys voi altistaa tietyille mielenterveyden haasteille: esimerkiksi impulsiivisuus ja tunnesäätelyn vaikeus voi altistaa erilaisille riippuvuuksilla, tuoda konfliktia ihmissuhteisiin, ajattelun nopeus ja altistuminen “useamman radiokanavan samanaikaiseen päälläoloon” omassa ajatusvirrassa voi vaikeuttaa ahdistuneisuutta ylläpitävien ajatuksien ja ajattelumallien tunnistamista ja muuttamista.
Monilla, jotka tunnistavat ADHD-piirteet itsessään vasta aikuisiällä, voi olla huonommuuden kokemuksia tietyiltä elämän osa-alueilta, kuten epäonnistumisista koulussa tai harrastuksissa. ADHD ei missään nimessä tarkoita, että henkilön älykkyydessä tai oppimisessa olisi mitään vikaa. ADHD-piirteinen henkilö ei kuitenkaan parhaiten menesty peruskoululle tyypillisessä tuntiopetuksessa vaan pikemminkin voi turhautua, altistua keskittymiskyvyn harhailulle, päätyä oman vireystilan ylläpitoon toiminnalla, joka tulee usein nimetyksi “häiriköintinä”. ADD-piirteisiin painottuvalla henkilöllä taas saattaa käydä niin, että opettajan puhuessa hän uppoutuu omiin ajatuksiinsa ja päiväunelmointiin, joissa sitten vahingossa vierähtääkin koko loppu oppitunti. Pitkien ohjeiden kuuntelu asiassa, joka ei itseä kiinnosta, voi olla myös ADHD-piirteiselle lapselle tai nuorelle vaikeaa, jolloin opettaja voi turhautuneena toistaa ohjeet useampaan kertaan. Ja samalla lapsi huomaa muiden jo käyneen tehtävän kimppuun, kun on itse vielä aivan pihalla, pitikö aloittaa saksilla leikkaamisesta vai liimaamisesta. Läksyjen, isompien projektien ja töiden aloittaminen, aikatauluttaminen ja muistaminen on myös usein vaikeaa ja johtaa epäonnistumisen kokemuksiin, vaikka opilliset valmiuden muutoin voisivat olla hyvät. Näiden kokemusten toistuessa lapsi ja nuori alkaa muodostaa minäkuvaa itsestään huonona oppijana ja pahimmillaan “tyhmänä” ja “tottelemattomana” ja “laiskana”. Sitten taas toisenlaisessa ympäristössä ADHD-piirteinen lapsi tai nuori voisi menestyä opillisesti, mutta ei välttämättä ikinä pääse sellaista kokemaan tai silloin minäkuvaan on saattanut jo sementoitua ajatus “en minä osaa kumminkaan, joten turha edes yrittää”. Tutkimuksen perusteella tiedämme, että minäkuva ja itselle asetetut odotukset vaikuttavat suoriutumiseen ja elämänvalintoihin myös aikuisena. Lapsuudessa muodostuva minäkuva voi seurata aikuisuuteen, ja toisaalta mikäli henkilö on päätynyt opiskelemaan lisää vielä 2. asteen jälkeen, samat vaikeudet saattavat seurata sinnekin. Psykoterapian tavoite ja tuki voi siis tällaisessa tilanteessa olla menneiden kokemuksien aiheuttaman vääristymän purkaminen ja itseymmärryksen lisääntyminen. Henkilön voi olla hyvä tunnistaa, missä asioissa omat piirteet ja persoona ovat parhaimmillaan, ja missä päätyy "toistuvasti lyömään päätä seinään" vahvistaen tarpeettomasti huonommuuden kokemusta.
2. Toiminnanohjauksen parantuminen
Jotta voisi paremmin ymmärtää, miksi ADHD vaikuttaa opiskeluissa, työssä ja arjessa suoriutumiseen, on hyvä purkaa auki, mistä kaikesta toiminnanohjauksessa on kysymys. Se jakautuu useaan osa-alueeseen, joihin kaikkiin ADHD-piirteet vaikuttavat usein negatiivisella tavalla:
Aloitteellisuus: Tehtävän tai toiminnan aloittaminen. Tämä voi näkyä vaikeutena aloittaa ja päästä alkuun määritellyssä tehtävässä.
Impulssin ehkäisy: Kyky olla toimimatta impulssien johdattamana tai oman toiminnan lopettaminen tilanteen niin vaatiessa. Henkilö voi toimia ajattelematta, päästää “sammakoita suustaan” nopeammin kuin on ajatellut, tehdä ensin ja miettiä vasta sitten, vaikea pysäyttää omaa toimintaa ja vaikea estää sitä, että ulkoinen ärsyke kuten ääni ei keskeytä tehtävän tekoa.
Vaihtaminen: Kyky joustavasti ja tilanteen vaatimusten mukaisesti vaihtaa toimintatavasta toiseen. Tämä voi näkyä vaikeutena siirtymätilanteissa kuten lähtemisissä, tekemisen vaihtamisissa tai jopa puheenaiheen vaihtamisessa.
Suunnittelu: Kyky ennakoida ja asettaa päämääriä ja välitavoitteita. Näkyy siten, että toiminta on suunnittelematonta, aloittaminen jää liian myöhään, tehtävät jäävät kesken.
Organisointikyky: Kyky toimia ja tehdä tehtäviä järjestelmällisesti, kyky jäsentää tehtäviä ja tilanteita. Henkilö on epäjärjestelmällinen tehtäviä tehdessään, ylikuormittuu ja lamaantuu helposti laajojen tehtäväkokonaisuuksien tai isompien projektien edessä.
Itsetarkkailu: Kyky arvioida omaa toimintaa suhteessa päämääriin, eli edistynkö ja teenkö oikeaa asiaa oikealla tavalla. Henkilö ei tarkista tekemiään tehtäviä, ei osaa korjata virheitä, ei tiedosta omaa käyttäytymistä ja sen vaikutuksia toisiin.
Tunteiden säätely: Kyky säädellä omia tunnereaktioita ja niiden ilmaisua. Henkilö voi hermostua helposti ja voimakkaasti, pienet ärsykkeet voivat aiheuttaa suhteettoman voimakkaan reaktion.
Työmuisti: Kyky pitää tehtävän kannalta olennainen informaatio mielessä ja huomioida kaikki tehtävän suorittamisen kannalta olennaiset asiat samanaikaisesti. Tekeminen hajoaa, tehdessään unohtaa mitä on tekemässä, joutuu palaamaan alkuun useasti.
Näitä toiminnanohjauksen osa-alueita katsoen voi pyrkiä hahmottamaan, missä ja miten omat ADHD-piirteet näkyvät omassa arkisessa tekemisessä. Itsetuntemus ja vaikeuksien kartoitus auttaa tarvittavien toiminnanohjauksen aputyökalujen käyttöä sekä auttaa tunnistamaan omia sudenkuoppia, jotka olisi hyvä huomioida jo etukäteen, jottei aina joudu toimimaan vaikeimman kautta ja mahdollisesti jo etukäteen tuomitsemaan itseään epäonnistumaan.
ADHD:hen perehtynyt psykoterapeutti voi myös ehdottaa erilaisia apukeinoja toiminnanohjaukseen kuten tapoja pilkkoa ja hahmottaa tehtäviä, muistutusten ja kalenterien käyttö, sopivien motivaatiokeinojen ja “dopamiinin nostatusten” löytäminen. Jokaisen kohdalla sopivat keinot ovat kuitenkin usein yksilöllisiä, jotka usein vaativat kokeilemista ennen kuin itselle sopivat löytyvät.
3. Tunnesäätely-, ajattelu- ja ihmissuhdetaitojen kehittäminen
Tunnesäätely-, ajattelu- ja ihmissuhdetaidot ovat usein psykoterapian keskiössä. Näissä taidoissa kehittyminen usein auttaa myös toimimaan omassa elämässä ADHD-piirteiden kanssa ja niistä huolimatta tai parhaalla mahdollisella tavalla kompensoimaan niitä. Esimerkiksi impulsiivinen tunne-elämä ja reaktiivisuus aiheuttaa enemmän haasteita silloin, jos tunteiden kohtaaminen ja käsittely tai niiden tunnistaminen on muutoinkin vaikeaa. Tai jos henkilöllä on tietoisessa ajattelussaan vinoumia, jotka johtavat voimakkaisiin tunnereaktioihin, ahdistukseen tai itsekritiikkiin, ADHD-piirteisyys voi olla yhteydessä yliajattelun lisääntymiseen. Monet ADHD-piirteiset kuvaavat, että ajatusten pyörittelyä, katastrofointia ja yliajattelua voi olla vaikea lopettaa silloin, kun omat ajatukset vilistävät nopeasti ja niitä lähtee impulsiivisesti seuraamaan. Muun muassa näiden tunnistaminen ja tunteiden kohtaamisen, käsittelyn, säätelyn taitoja harjoitellaan psykoterapiassa. Jotkut ADHD-piirteiset hyötyvät myös kehollisista harjoitteista, jotka liittyvät monessa psykoterapiamuodossa tunteiden rauhoittamiseen, rentoutumiseen tai vireystilan nostamiseen.
Lopuksi
Toivottavasti kirjoituksesta on jotain hyötyä sinulle, joka mahdollisesti tunnistat itsessäsi ADHD-piirteitä ja pohdit psykoterapian soveltuvuutta tueksesi matkalla kohti tavoitteitasi. Ratkaisukeskeinen psykoterapia soveltuu kokemukseni mukaan yleensä hyvin ADHD:n haasteiden kanssa työskentelyyn. Se onkin Suomessa 2010-luvulta lähtien vakiintunut ADHD:n hoidossa ja tukemisessa keskeiseksi viitekehykseksi ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmennuksen muodossa. Usein kuitenkin terapian viitekehystä tärkeämpää psykoterapia-hoidossa on sinun kokemasi luottamus, ymmärrys ja terapeutin sopivuus eli niin sanottu “henkilökemioiden kohtaaminen”. Mikäli olet kiinnostunut kuulemaan lisää tai psykoterapiasta minun kanssani, katso yhteystietoni ja laita viestiä.
Mobirise website creator - Find more